Mari
Olen aina ollut kiinnostunut ihmisyydestä, ihmiselämästä koko kirjoineen ja kaikkine käänteineen. Keskiössä on aina ollut halu ymmärtää ja auttaa. Perinteisen polun urani olen tehnyt ihmisten keskellä sote-alan monipuolisissa työtehtävissä, ja taustaltani olen pitkän linjan sosiaalialan korkeakoulutettu ammattilainen ja asiantuntija. Sote-töitä olen tehnyt noin kaksikymmentä vuotta, pääasiassa perhesosiaalityön kentällä, joista viimeiset kymmenen vuotta lastensuojelutyössä. Olen myös päätyöni ohessa tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä sote-alalla vauva- ja pikkulapsiperheiden parissa, sekä keikkaillut lähihoitajan roolissa hoivakodeissa, saattohoidossa ja henkilökohtaisena avustajana. Lisäksi olen toiminut omaishoitajan tärkeässä tehtävässä. Kaikki nämä työskentelykentät ovat avartaneet maailmankuvaani ja ymmärrystäni, ja olen kiitollinen kaikista kohtaamisista. Elämäni suurin rikkaus on sen monipuolisuus, ja onni kokea monenlaista. Kallein aarteeni ovat ihmiset ympärilläni, erityisesti lapseni. Rakastan taidetta, teatteria, liikuntaa ja lämpöä.
Aivan pienestä saakka olen aistinut henkimaailmaan siirtyneiden läsnäolon sekä käynyt keskusteluja heidän kanssaan. Ihan niin kauan kuin muistan, olen myös aistinut erilaisia energioita voimakkaasti. Pikkulapsena se on ollut minulle luontainen tila ja tapa olla ja elää, kunnes pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että monien mielestä se ei ehkä olekaan hyvä asia, vaan jopa outoa. Kouluiässä halusin kovasti olla “normaali”, ja yritin sulkea yhteyttä henkimaailmaan ja piilottaa tämän taipumuksen. Se onnistui lyhyitä aikoja, kunnes yhteys aukesi aina vaan uudelleen. Lopulta aikuisena hyväksyin kokonaan tämän puolen minusta, ja koulutusten myötä olen kehittänyt ja hionut taitojani auttaakseni muita ihmisiä mahdollisimman hyvin. Olen oppinut, ettei ole mitään pelättävää muuta kuin omat ennakkoluulomme. Meediona pystyn tekemään myös psyykkistä luentaa, eli lukemaan toisten energiakenttää, toiveita, ajatuksia ja tunteita. Tätä on joskus kutsuttu selvänäköisyydeksi, mutta se ei oikein sovi kuvaamaan sitä mitä yhteydessä tapahtuu, sillä saan tietoa kaikilla aisteilla, en vain näkien. En ole koko ajan linjat auki, vaan nykyään avaan yhteyden vain työskennellessä, ja silloinkin vain työskentelyn kannalta olennaisilta osin – ikäänkuin avaan vaikka kannettavan tietokoneen tai puhelinyhteyden tehdessäni toimistotöitä. Muun ajan keskityn ihan tavalliseen ihmiselämään täällä maan päällä, jalat tukevasti maassa.